Demin matka jälkikoiraksi (osa 8)

[ Takaisin Jutut-sivulle ] [ OSA 1 ] [ OSA 2 ] [ OSA 3 ] [ OSA 4 ] [ OSA 5 ] [ OSA 6 ] [ OSA 7 ] [ OSA 8 ] [ OSA 9 ]

Demi (Arttulan Eloisa) on kaksivuotias samojedinarttu. Demiä on koulutettu pikkupennusta asti ja tavoitteena on kilpailutaso palveluskoirien jäljellä. Artikkelisarja seuraa Demin koulutuksen edistymistä lajin eri osa-alueilla.

Eteenlähettäminen on mielenkiintoinen liike tottelevaisuusosuudessa. Liike alkaa perusasennon jälkeen ns. valmistelevalla osuudella eli koira seuraa tarkkaavaisesti ohjaajaa muutamia metrejä. Ohjaaja antaa käskyn ’eteen’ , jonka jälkeen koira singahtaa tuulispään lailla täysin suoraa linjaa eteenpäin. Koiran edettyä tuomarin mielestä sopivan matkaa (30 askelta), hän antaa ohjaajalle luvan (merkin) käskeä koiran maahan. Koira putoaa heti käskyn kuultuaan täydestä vauhdista maahan. Liike on erinomaisen vauhdikas ja näyttävän näköinen, kun se onnistuu nappiin. Koiran mentyä maahan, ohjaaja saa tuomarilta luvan siirtyä koiran vierelle ja ottaa se perusasentoon.

Eteenmenoa varten opeteltavia asioita ovat siis vauhdikas eteneminen, linjan suoruus sekä nopea maahanmeno, unohtamatta tietenkään seuraamisen täsmällisyyttä. Tässä vaiheessa treeniohjelmaa unohdamme kokonaan alun seuraamisosuuden sekä lopun maahanmenon yhdistämisen liikkeeseen.

Perinteiseen malliin ensimmäisissä harjoituksissa käytetään avustajaa. Ohjaaja pitää koiraa pannasta kiinni, kun avustaja vie koiralle hyvin mieluisan lelun tai ruokakupin kentän päähän. Avustaja laskee palkkion maahan ja ohjaaja lähettää (päästää innokkaasta koirasta irti) koiran palkkiolle ’eteen’ –käskyllä. Ruokaa käytettäessä koira saa syödä heti palkkionsa kupille saavuttuaan ja lelua himoitseva koira saa leikkiä lelullaan vapaasti. Jotta lelua/ruokaa voidaan käyttää palkkiona, koiran on oikeasti himoittava sitä, muuten koiralle ei saada todellista hinkua palkalle.

Koiran ymmärrettyä idean, palkka voidaan viedä koiran kanssa yhdessä ja kauemmaksi siirtymisen jälkeen lähettää koira palkalle. Tässä on kuitenkin se vaara, että koira lähtee väärässä kulmassa ja pienikin vinous lähtölinjassa aiheuttaa helposti loppuosaan palkan etsintää ja useimmiten myös vauhdin hidastumista.

Itse treenaan pääasiallisesti yksin, jolloin perinteisemmät harjoitteet saavat hiukan uusia muotoja. Eteenmenoa voi harjoitella jo nuorenkin koiran kanssa edellä mainitulla tavalla.

Demin kanssa aloitimme harjoittelun vasta, kun Demi malttoi odotella paikoillaan vaikka se olisi kuinka innoissaan. Ahneelle Demille sopiva palkkio on luonnollisesti ruokakuppi. Ajallisesti käytän hyödyksi luonnollista näläntunnetta; yhdistän harjoituksen aamuruokintaan. Teen harjoituksen ulkona siten, että otan ruokakupin käteen ja koiran perusasentoon. Jätän koiran istumaan ja vien kupin halutun etäisyyden päähän. Palaan koiran luokse perusasentoon ja lähetän (vapautan) sen heti ’eteen’ –käskyllä ruokakupille. Koira saa ja sen pitääkin tuijottaa herkeämättä palkkiotaan. Katsekontakteja tai muita hienouksia ei vaadita lainkaan. Tämä tapa ei varmastikaan sovi kaikille koirille, mutta Demillä tämä malttamisen vaade nostattaa ruoanhimoa siihen malliin, että se menee kupille hyvin vauhdikkaasti.

Matka saa olla alussa lyhyt. Tavoitteena on, että koira löytää palkkiolle suoraan, ilman minkäänlaista etsimistä tai kaartelua. Lelua käytettäessä voidaan lelu nostaa jonkin astian tai vaikka sopivan kokoisen kiven päälle näkyvyyden varmistamiseksi. Kun matkaa aletaan pidentää, siirtyy koirakko kauemmaksi palkkiosta, palkka sijaitsee aina kentän päässä. Ajatuksena on saada koira myöhemmin juoksemaan täysillä kauas kentän reunalle saakka. Koiralle siis opetetaan ylipitkä eteneminen, jolloin kokeessa vaadittu matka on helpompi suorittaa.

Suoran etenemislinjan vahvistamiseksi koulutuskentällä harjoitus suoritetaan kentän pitkän sivun suuntaisesti, ei esimerkiksi kulmittain. Meillä ”kotikenttänä” on urheilukenttä ja kentän juoksurataa apuna käyttäen saa oikein oivan eteenmenoharjoituksen. Teen välillä eteenmenoharjoittelua myös aidanviertä pitkin, koira menee tällöin takuuvarmasti suoraan eikä sen tarvitse etsiä palkkiota pidemmänkään matkan takaa. Aidanviertä ei voi harjoitella paljon, jottei koira ehdollistu juoksemaan pelkästään aidan vieressä.

Kun koira on useiden eri harjoituskertojen jälkeen todella tajunnut, mitä ’eteen’ tarkoittaa, voidaan palkkaa alkaa viedä välillä koiran sitä näkemättä. Tällöin on eduksi, että harjoitellaan jo tutuiksi muodostuneissa paikoissa onnistuneen suorituksen aikaansaamiseksi.

Koska eteenmeno on viimeinen liike koesuorituksen tottelevaisuusosuudessa, sitä kannattaa hyödyntää myös muussa tottelevaisuusharjoittelussa. Ensin treenataan muita juttuja ja eteenmeno otetaan viimeiseksi hyvällä palkkiolla. Kun näin tehdään useimmiten, koira muistaa viimeiseksi odottavan mukavan palkan ja kokeessakin antaa koiralle lisävirtaa muiden liikkeiden suorittamiseen.

Kirjoitettu helmikuu 2008.

[ Sivun alkuun ] [ Takaisin Jutut-sivulle ]