Demin matka jälkikoiraksi (osa 2)

[ Takaisin Jutut-sivulle ] [ OSA 1 ] [ OSA 2 ] [ OSA 3 ] [ OSA 4 ] [ OSA 5 ] [ OSA 6 ] [ OSA 7 ] [ OSA 8 ] [ OSA 9 ]

Demi (Arttulan Eloisa) on tämän vuoden tammikuussa syntynyt samojedin pentu, jolle aloitettiin palveluskoirien jäljen opetus heti lumien sulettua. Artikkelisarjani seuraa Demin koulutuksen edistymistä lajin eri osa-alueilla hyväksi havaitsemillani koulutustavoilla.

Alkuharjoittelumme on sujunut hienosti ja Demi pitää kovasti jäljestämisestä. Sitä ei tarvitse houkutella hommiin vaan suurimpana tehtävänäni on hillitä sen innokkuutta, mikä on tietenkin ideaalitilanne - on paljon vaikeampaa saada koira innostettua asiaan, johon se ei koe suuria intohimoja.

Olemme harjoitelleet jälkeä vaihdellen 1-3 kertaa viikossa, miten sitä kesäkiireiltä on ehtinyt. Erilaisia maastopohjia olen yrittänyt käyttää mahdollisimman monipuolisesti. Kuiva kesä on osaltaan helpottanut harjoittelua; jäljen ei tarvitse vanheta loputtomiin haistakseen ainoastaan jäljen päällä ja kuivalla kelillä muutenkin koiran työskentely on tarkempaa. Jos on ollut oikein avoin maasto (pelto) ja kova tuuli, olen ajanut jäljen jo alle puolen tunnin päästä, muuten jäljet ovat olleet sellaisia noin tunnin ikäisiä.

Jäljet ovat edelleen melko lyhyitä; alle sadassa metrissä olemme pysyneet koko ajan. Harjoitellut kulmat ovat olleet melko loivia, useimmiten enemmän kaarroksia kuin varsinaisia kulmia. Makupaloja on edelleen runsaasti jäljellä ja lisänä 3-4 purkkia herkkua epämääräisin välein. Teen sellaisia jälkiä, joissa jäljen alussa on makupala joka askeleella, välimatkalla makupala löytyy joka toiselta tai kolmannelta askeleelta, sitten taas joka askeleelta jne. Näin pystyn yhdellä harjoituskerralla tarkkailemaan koiraa, miten se on edistynyt ja miten tiuhaan se jatkossa vaatii makupaloja jäljellä, jotta sen motivaatio pysyy yllä.

Jäljelle lähetyksen jälkeen kuljen hetken ihan Demin vierellä seuraten sen työskentelyä. Alku on yleensä enemmän vähemmän yli-innokasta menoa, mutta työskentelyn hieman rauhoituttua hivuttaudun pikku hiljaa Demin taakse. Pysyttelen aivan lähellä, jotta voin puuttua jäljestykseen, jos koira alkaa hirveästi pyöriä tai säntäillä. Demi on aika äkkipikainen ja saattaa syöksähdellä, joten siksi näin. Kuvassa 1 näkyy etäisyys koiran ja ohjaajan välillä meidän tämän hetken treeneissä.

Tottelevaisuusjutut ovat ihan mukavalla mallilla. Kentällä olen käynyt pääosin vain leikkimässä ja vain sellaisena aikana, kun kentällä ei ole muita koiria. Tarkoitus on saada Demi niin innokkaaksi leikkijäksi, että se unohtaa ympäröivän maailman kokonaan leikkiessään. Kun tähän pisteeseen (toivottavasti) päästään, on aika alkaa leikkiä kentällä, kun siellä on muitakin koiria. Kun leikkiminen sujuu tässäkin häiriössä, aletaan ottaa joitain liikkeitä leikin lomaan. Leikkimisharjoittelussa on syytä muistaa leikin sopiva ajallinen pituus. Koskaan ei saa leikkiä niin kauan kuin koira jaksaa leikkiä vaan leikki on syytä lopettaa, kun koira leikkii kaikkein halukkaimmin. Käytännössä leikkimistreeni kestää siis vain 5 - 10 minuuttia.

Leikkiminen ei kuitenkaan ole pelkkää lelun viskelyä ja koiran juoksuttelua ympäri kenttää. Leikki on koulutustilanne, jossa koiralle opetetaan, miten leikitään nimenomaan ohjaajan kanssa. Demin kanssa leikkiessä en koskaan heitä sille mitään. Leikitän Demiä joko patukan tai "rätin" kanssa, jossa se siis saa roikkua ja riekkua ja pidän itse lelusta aina kiinni. Kun lelu on ohjaajalla, sillä innostetaan ja houkutellaan, jotta saadaan koira tekemään hommia sen eteen, että se pääsee roikkumaan leluun. Patukkaa ei siis työnnetä koiralle suoraan suuhun vaan ohjaaja peruuttelee tai juoksentelee koiraa karkuun ja se saa tavallaan varastaa lelun ohjaajalta. Tätä on hieman vaikea selittää mutta touhu näyttänee satunnaisesta ohikulkijasta vähintäänkin omituiselta. Pääasia leikissä on, että sekä ohjaaja että koira unohtavat ympäristön ja leikkivät yhdessä.

Kuvatekstit:

Kuva 1
Ohjaajan ja koiran välinen matka tämän hetken harjoituksissa.

Kuva 2
Lelulla houkutellaan koiraa tulemaan perässä ja "varastamaan" lelu.

Kuva 3
Ja sitten riehutaan. Ohjaaja peruuttaa koko ajan kuvissa 2 ja 3.

Kirjoitettu elokuu 2006.

[ Sivun alkuun ] [ Takaisin Jutut-sivulle ]