|
|
Tottelevaisuuden SM-kisat 22. – 23.5.2004
[ Takaisin Jutut-sivulle ]
Tokon SM-kisat pidettiin toukokuun loppupuolella Järvenpäässä. Viikonlopun aikana ratkottiin mitalisijat sekä joukkue- että yksilötasolla. Lauantaina suoritettiin joukkuekilpailu kokonaisuudessaan, samalla erikoisvoittajaluokan koe toimi karsintana seuraavalle päivälle eli 20 parasta evl-koirakkoa lauantailta sai kunnian startata sunnuntain yksilökisassa.
Mistään pienestä tapahtumasta ei ollut kyse, sillä koirakoita oli 354 ja joukkueitakin huikeat 59 kpl. Kisapaikka oli hieno nurmikenttä järven rannalla. Kehiä oli kaiken kaikkiaan 11 kappaletta, joten katsottavaa riitti joka puolella. Rotukirjo oli ilahduttava. Erikoisvoittajaluokassa kisasi mm. sellaisia harvinaisuuksia kuin entlebuchinpaimenkoira, kk-villakoira, bullmastiffi ja staffi, näitä rotuja ei pahemmin yläluokissa vilise. Ilmojen herra oli aluksi oikein mukavalla tuulella, aurinko paistoi ja leppoisa tuuli piti ilman sopivan lämpimänä. Päivä oli kuitenkin tosi pitkä ja alkukesän oikukkaat sääolot näyttivät puolensa. Iltapäivällä jouduttiin kisaaminen keskeyttämään kahdesti rankkojen sateiden vuoksi. Hetken aikaa satoi jopa isoja rakeita, siinä vaiheessa kaipasi kyllä jo villapipoa ja tumppuja. Omat liikesuoritukseni paikallaoloja lukuunottamatta oli vielä tässä vaiheessa suorittamatta. Sinänsä kaikki järjestelyt pelasivat hyvin eikä moitteen sijaa juurikaan ollut. Tulostaulu pelasi melko hyvin.
Allekirjoittanut osallistui mittelöihin karjispoika Kinon kanssa Suomen Australiankarjakoirat ry:n joukkueessa. Erikoisvoittajaluokan suoritukset oli jaettu kolmeen kehään. Ensimmäisessä kehässä suoritettiin paikallaolot. Molemmat liikkeet onnistuivat Kinolla kympin arvoisesti. Harmikseni kuitenkin istumisliikkeessä palatessani piilolta koiran luo Kino ”kiemurteli” sen verran, että se tipautti pinnan pois. Olin kuitenkin tyytyväinen itse suorituksiin, sillä paikallaolot osoittautuivat aika vaikeaksi monelle koirakolle, sillä varsinkin istumisliike meni helposti nollille. Häiriönä oli mm. viereisessä kehässä (jolla siis yhteinen reunanauha kehämme kanssa) huudetut maahan-käskyt. Tosin, mielestäni suurimmassa osassa pieleen menneissä istumisissa ei ollut kyse häiriöistä vaan yllättävän moni koira meni maahan jo siinä vaiheessa, kun ohjaaja oli vielä näkyvillä tai heti, kun ohjaaja hävisi näkösuojan taa.
Kaikki paikallaolot suoritettiin heti kaikilla koirilla, jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan kehään suorittamaan muita liikkeitä. Paikallaolojen jälkeen sainkin sitten odotella varsinaisten liikkeiden suoritusvuoroa monta tuntia. Odottelu oli yllättävän rankkaa ja siihen alkoi lopulta jo väsyä niin, ettei enää jaksanut jännittääkään. Kino vietti aikaansa autossa nukkuen ja minä yritin keskittyä toisten suoritusten seuraamiseen.
Kakkoskehässä suoritettavina liikkeinä olivat seuraaminen, luoksetulo ja ohjattu nouto. Seuraamisemme oli keskinkertaista, Kino ei oikein keskittynyt siihen, mitä piti tehdä. Saimme kasin, mikä oli mielestäni oikein ruhtinaallisesti.
Luoksetulossa seisomiseen pysäytyksen käsimerkkini oli aivan hyödytön, Kino pinkoi tulla vaan reippaasti yhtään hiljentämättä mutta meni sentään maahan aika hyvin. Tästä loppuluoksetulo menikin ihan plörinäksi, kun koiran piti tulla eteeni istumaan niin hänpä pinkaisi ohitseni aikomuksenaan juosta kehästä ulos (kas kun siellä oli noin sata koiraa tsekattavana...).
Ohjattu nouto alkoi hyvin, Kino pysähtyi mukavasti seisomaan merkille niin kuin kuuluukin, yleensä se tarjoaa varmuuden vuoksi aina istumista, jos vaikka siinä joskus tarvitsisi istahtaa vaikkei niin ikinä käsketäkään. Haettavana oli vasemman puoleinen noutoesine. Ja kas, eniten Kinon teki mieli hakea sitä keskimmäistä esinettä, mitä ei tietenkään koskaan edes haeta ja jouduin käyttämään käskyjä niin monta, että liike meni sen puolesta nollille. Vasen esine tuli kuitenkin noudettua ja Kinolle hyvällä vauhdillakin.
Sitten kehästä ulos, koiralle pari nakin palasta suuhun ja eiku seuraavaan kehään, jossa suoritettavat liikkeet olivat ”pöllörinki”, ruutu ja metalliesineen hyppynouto. Pöllörinki oli justiinsa sellainen, kuin se on alkanut jo vakioksi muodostua kisoissamme, eli seisomisessa tullessani koiran taakse, koira kääntyy poikittain. Istuminen olikin seisominen. Maahan onnistui ok. Pinnoja herui tällä kerralla viisi ja puoli. Mikähän tässäkin liikkeessä on, että se kokeessa aina epäonnistuu ja koira näyttää lisäksi ihan maansa myyneeltä lapaselta?
Ruutu oli kyllä ehdottomasti tähän astinen huippusuoritus. Koe siis oli nurmella ja koska ruutuun oli jo aiemmin kipaissut sellaiset neljä-viisikymmentä koiraa, oli maahan muodostunut suoranainen polku merkin kautta ruudulle. Ajattelin, että nythän se kybä napsahtaa. Justiinsa joo… Kino hipsutteli merkille ja jäi nätisti seisomaan. Kun käskin sen ruutuun, koira ensin vain katsoi ruudun suuntaan ja mietti, että viitsiskös tonne saakka lähteä ollenkaan. Sitten Kino laittoi nenän maahan ja lähti etanamaista vauhtia käveleskelemään kohti ruutua. Ja niin se siis hienosti jäljesti ruudulle sitä huippuvauhtiaan ja tarvitsi vielä kaksi käskyä, ennen kuin meni maahan. Kävelin sitten sen kuvion, joka asiaan kuuluu ja kutsuin koiraa lopussa seuraamispätkää varten ja Kino tuli hyvää vauhtia kohti, muttei viitsinytkään pysähtyä vierelleni vaan juoksi ohitseni ja jouduin käskemään sen uusiksi sivulle. Huikeat viis pinnaa, olkaapa hyvä.
Metallinoudon piti olla meidän bravuuri, sen positiivistamiseksi oli kulutettu monta kiloa makkaraa ja muuta herkkua. Itse hyppy ja nouto olivatkin oikein mallikasta suoritusta oikein hyvällä vauhdilla, mutta kun edessäluovutuksen jälkeen käskin sivulle, niin Kino päätti että NYT hänelle riitti, että hänpä käy tässä välissä möyhentämässä tuon ohikulkevan hurtan. Sain koiran kyllä nopeasti jälleen hallintaan ilman sen kummempaa verenvuodatusta, mutta karkaamisesta sakotettiin pari pinnaa. Tosin, minusta liike olisi pitänyt kyllä tiputtaa nollille, koska koira kävi ulkona kehästä…
Ennen paluuta kehään yksi jouduimme taas hieman odottelemaan toisten suorituksia. Vuorossa olivat enää kaukokäskyt ja tunnistusnouto. Kaukokäskyt alkoi meillä tosi hienosti, ensin istu, sitten seiso ja sitten maahan, tosi upeasti, teknisesti hyvin ja nopeasti. Ja siihen jäi. Käskytin mitä käskytin ja Kino katsoi tosi skarppina ja ryhdikkäänä - eikä liikauttanut viiksikarvaansakaan, saati, että olisi enää vaihtanut asentoansa yhtään mihinkään. Ohhoijaa, nollillehan sekin sitten meni.
Sitten vihoviimeisenä suoritusvuorossa tunnari, jonka eteen oli paiskittu töitä koko kevät. Ja avot, paistaa se päivä risukasaankin. Kino meni mallikkaasti, nuuski nätisti kaikki kepit läpi ja nappasi sen oikean. Oi että olin tyytyväinen. Pinna lähti hitaasta paluusta ja toinen pinna vähän kauas jääneestä luovutuksesta mutta mitäpä siitä, oikea keppinen sieltä tuli eikä pinnamenetykset harmittaneet yhtään. Vaikka kokonaisuus ei hirveästi itsetuntoa hivellytkään, niin onnistunut tunnari jätti kyllä suorituksestamme kuitenkin mukavan maun.
Naurettavana pistesaldonamme 155,5 pinnaa ja sijoitus viisikymmentä. Petraamisen varaa kyllä jäi, sillä tavoite oli päästä kahdenkymmenen parhaan joukkoon ja seuraavan päivän kisaan taistelemaan henkilökohtaisesta SM-kullasta! Eiku lisää reeniä vaan, että jos sitten ensi vuonna…
[ Sivun alkuun ]
[ Takaisin Jutut-sivulle ]
|
|
