| Etusivu | Esittely | Yhteystiedot | Uutiset | Jutut | Linkit | Galleria | Muistoissa | Koirapuoti | BLOGI |

Omia kokemuksia BARFista (osa 2)

[ Takaisin Jutut-sivulle ]

Koirani siirtyivät BARF-ruokavalioon kesällä 2003. Kolme koirista oli jo aikuisia, yksi vielä pentu. Kiinnostuin BARFista jotenkin pikkuhiljaa ja kypsyttelin ajatusta pitkän aikaa, ennen kuin aloin barffariksi. Minulla on varmasti ollut kaikki ne samat epäilykset ja pelot, joita on sinulla nyt, mikäli mietit, että saako koira tästä ravinnosta muka kaiken tarpeellisen. Nyt kun takana on jokunen aika barffailiua, en enää voi uskoa, että jos syöttää koiralle kuivamuonana esim. kana-riisiä, se voisi olla terveellisempää ja parempaa kuin BARF-ruokavalio, joka sisältää raakaa kanaa, nautaa, sikaa, lammasta, peuraa, lohta ja kalkkunaa lihoina, luina ja eliminä. Ja kasvikset päälle.

Kuivaruoassa minua on aina haitannut se, ettei niistä oikein tiedä, mitä niissä on käytetty raaka-aineena eikä nappula ulkonäöltäänkään ole aina samanlaista vaikka ostaa samaa merkkiä. Jos pussin kyljessä lukee ”sisältää lihaa ja eläinperäisiä tuotteita” niin voiko tämän ympäripyöreämmin enää mainita, mistä ruoka on tehty? Vaan eipä se kerro enempää, jos lukee että kanaa. Kanaa ne on nokat ja höyhenetkin. Useissa nappuloissa on myös käytetty vehnää ja maissia, jotka ovat pelkkiä täyteaineita ja näkyvät mukavasti isoina kakkakasoina pihalla. BARFiin siirryttyäni voin tosiaankin rehellisesti sanoa, että tiedän, mitä koirani syövät. Lisäarvoa BARFille antaa se, että kaikki lihatuotteet sekä suurin osa hedelmistä ja vihanneksista ovat kotimaisia.

Koirakohtaisia huomioita

Rosilla oli aiemmin tapana tyhjennellä voimakkaan tuoksuisia anaalirauhasiaan säännöllisesti, useimmiten silloin, kun yritin keskittyä tv:n katseluun. Kuukausi - pari BARFiin siirtymisen jälkeen huomasin, ettei tätä enää tapahtunut lainkaan. Eikä ole tapahtunut tähän päivään mennessäkään. BARF uloste on sen verran kovempaa tavaraa, että se luonnollisella tavalla tyhjentää rauhaset - niin kuin pitääkin.

Iida, Ahmatti isolla aalla. Tässä on malliesimerkki koirasta, jolle BARF on vaarallista. Iida rakastaa ruokaa niin suunnattomasti, että annoksesta riippumatta se pitää nielaista yhdellä kertaa. Kuten arvata saattaa, tulee tällöin ahmittua liian suuria paloja. Seurauksena on näiden palojen oksentelu sekä ulostusvaikeudet. Vaarallisinta mitä ahmijalle voi sattua, on suolitukos. Näitä on Iidalla yksi kappale takanapäin, toivottavasti se oli myös viimeinen. Vahingosta viisastuneena annan Iidalle tätä nykyä lihaisina luina ainoastaan kanan luita mössöksi ajettuna sekä naudan luumurskaa. Hampaiden hoitoon se saa vain sellaisia luita, joista ei lähde isoja palasia.

Kinossa havaittavimmat muutokset liittyvät ulkonäköön. Nappuloiden aikaan se oli lihaksistoltaan niin sanotusti ”kuiva” eikä se antanut itsestään sitä mielikuvaa, mikä uroskarjiksesta pitäisi tulla. Lihasmassa ei kasvanut vaikka antoi millaista nappulaa vaan. Mikäli ruokaa lisäsi määrällisesti niin kakkakasat pihalla vain suurenivat. BARFiin siirtymisen myötä Kinolle on tullut kaivattua massaa. Silti koira on hoikka ja käyttökoiran näköinen ?. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että BARFilla koiran saa ylipainoiseksi aika helposti.

Solina oli vähän alle 4 kk:n ikäinen, kun se siirtyi BARFiin, on siis hankala tehdä mitään vertailua ennen ja jälkeen. Yksi huomattava seikka kuitenkin on, jos Solinaa vertaa muihin koiriini, jotka ovat siis aikuisena aloittaneet barffailun: Solina tuntuu sulattavan kaiken paremmin kuin muut koirat ja sen jätökset ovat kooltaan huomattavasti pienempiä kuin muilla. Mielestäni aika kiinnostava asia. Näyttäisi tämän pienen tutkimusjoukon perusteella siltä, että nappularuoka venyttää koiran suolistoa. Solina kasvoi ja kehittyi mukavan hitaasti, se oli lähemmäs vuoden ikäinen ennen kuin saavutti aikuiskorkeutensa. Saattaa tietenkin olla, että kyse oli perintötekijöistä eikä ruokinnasta. Tämä on kuitenkin seikka, mihin tulevaisuudessa tulen kiinniittämään huomiota, kun uusia pentuja tulee taloon.

Lauman nuorimmainen jäsen Dixie on sijoituskoira. Omistajansa toiveiden mukaan Dixie ruokitaan nappulalla. Dixie on nyt reilut neljä kuukautta iältään ja hyvin huomaa, millä neiti ruokitaan. Nimittäin sen kakkamäärä on melkein sama kuin muilla koirilla yhteensä. Noo, ehkä hieman liioittelua, mutta ero on kuitenkin aivan selkeä.

Muita huomioita

Vanhin koirista täyttää pian 8 vuotta ja sen hampaat ovat säihkyvän valkoiset, ihan niin kuin muillakin koirillani. Eläinlääkäriltäkin kuulee ihmetyksen ääniä, kun käyntien yhteydessä on vilkaistu hampaita; eipä näy hammaskiven häivettäkään. Suorastaan huvittavaa on nähdä mainoksia koirien hammastahnoista ja selityksiä, että koira pitää pennusta lähtien opettaa hampaiden harjaukseen. Olisikohan aika miettiä, missä oikein mennään koirien ruokinnan suhteen?

Entäs se rahapuoli?

Vaikka äkkiseltään luulisi, että rahaa palaa paljon, niin ei se oikeastaan ole niin. Vuonna 2004 ostin erilaisia lihatuotteita yhteensä 741 eurolla. Summa ei ole minusta hirveän suuri, kun ruokittavana on kuitenkin ollut neljä aktiivista, keskikokoista koiraa. Ja kun vuosi loppui, minulla oli kolme pakastinta täynnä tavaraa. Rahan menekkiä nostaa kasvikset ja hedelmät, jotka talvisaikaan ovat melko kalliita. Kasviksiin ja hedelmiin mennyttä rahaa en ole laittanut ylös, koska itse syön osan näistä ostoksista. Säästöä tulee, jos on viherpeukalon vikaa ja viljelee osan koirille annettavista tuotteista tai hakee suoraan puutarhoilta. Pihalta ei myöskään tarvitse kerätä maahan pudonneita omenoita, siitä koirat pitävät huolen.

Jos muistelee nappula-aikaa, niin tuolloin rahaa meni puruluihin ja possunkorviin ihan mukavat summat vuositasolla. Enää niitä ei tarvita. Erityisesti huomioitavaa minusta, että tuohon aikaan en voinut syöttää lainkaan oikeita luita tai rustoja, koska koirilla meni mahat aivan kuralle (Kinolla puolestaan kivikovaksi).

BARF-koiran koulutusnamit?

Tässä kohden paljastuukin se tosiasia, etten ole BARF-fanaatikko. Koulutusmakupaloina nimittäin käytän mitä vain, mitä koira pitää herkkuna. Käytännössä siis makkaraa, juustoa, koirien erilaisia makupaloja, kissan ja koiran purkkiruokaa, koiranmakkaraa ja kuivamuonaa, joita näytepussien muodossa on kantautunut kotiin. Riippuen siitä, mitä kulloinkin treenataan vaihtuu myös palkka. Normaali BARF-ateria sopii vaikka jäljen päähän palkaksi koiralle mutta tottelevaisuustreenissä on hiukan epäkäytännöllistä heitellä broilerin siipiä taskusta. Osa barffareista kuivaa tai paistaa lihaa tai sisäelimiä mutta kokkailu on jotain, jota en todellakaan jaksa tehdä, joten siksi näin. Kokonaisuuteen nähden koulutuksessa käytettävät makupalat ovat aika pieni osuus ruokavaliosta, joten ei sillä ole niin merkitystä. Eri asia tietenkin, jos koira on kooltaan pieni.

Lopuksi

Mitään tilastotietoja ei ole saatavilla BARFin tehokkuudesta tai tehottomuudesta koirien terveystuloksiin. Vaan eipä niitä taida olla kuivamuonistakaan tehtynä sen enempää, vaikka niitä paljon on tutkittu ja hyviksi ylistetty. Ei voida vetää johtopäätöksiä, että BARFilla (tai kuivamuonalla) tulee vain terveitä ja A-lonkkaisia koiria. Koira on kokonaisuus, johon vaikuttaa ruokinnan lisäksi vahvasti myös perintötekijät. Netin BARF-postituslistoilla tulee kuitenkin luettua kiinnostavia tarinoita koirien omalaatuisista vaivoista, joihin ei ole löytynyt mitään hoitoa ja koira on kuin uudestisyntynyt aloitettuaan barffauksen. Itse olen BARF-ruokintaan sen verran tyytyväinen, etten tule sitä lopettamaan varmasti koskaan.

[ Sivun alkuun ] [ Takaisin Jutut-sivulle ]