|
|
BARF – luita ja raakaravintoa koiralle (osa 1)
[ Takaisin Jutut-sivulle ]
BARF tarkoittaa koirien luonnonmukaista raakaruokintatapaa. BARF tulee sanoista Bones And Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Food. Vaikka BARFiin nime-nä eivät kaikki ole ehkä törmänneet, ei ruokintatavassa ole kuitenkaan mitään uutta ja ihmeellistä, pikemminkin BARFin avulla palataan takaisin koirien alkupe-räiseen ruokintaan, aikaan ennen kuin nappuloita oli edes keksitty.
Nappula vs. BARF
Nappulafirmat ovat varmasti erittäin tyytyväisiä siihen, miten ne ovat saaneet menestyksellisesti ihmiset aivopestyä siihen, että ainoa oikea tapa ruokkia koiraa on nappula ja luiden antaminen koiralle on vaarallista. BARF-ruokinnassa ei ole itseasiassa kyse siitä, onko se parempaa ravintoa kuin nappula, vaikkakin se sitä kaikkien barffareiden mielestä onkin. BARFin ajatus on ruokkia koiraa mahdolli-simman luonnonmukaisesti. Ruokinnalla yritetään nyky-yhteiskuntaolosuhteissa jäljitellä ruokintaa, jota luonnossa elävät koiran esi-isät käyttävät tai jota koira käyttäisi jos se eläisi villinä luonnossa.
Kaikki kotiruokako BARFia?
Jokainen barffari koostaa koiransa ruokavalion itselleen tyypillisellä tavalla, hankkii tuotteet itse ja kokoaa niistä kotonaan sopivan paketin koiralleen. Kuitenkaan kaikki kotiruoka ei ole BARFia. BARFiin ei kuulu esimerkiksi puurot eikä mitkään muutkaan kypsennetyt ravintoaineet eikä ihmisruoantähteet. BARF ihan yksinker-taisimmillaan sanottuna on lihaisia luita, lihoja, elimiä, kasviksia ja hedelmiä. Ja kaikki nämä ehdottomasti raakana. Perussuhde ruokinnassa on 60-70% lihaisia luita. Loppuosa ruokinnasta jakaantuu niin, että alle puolet on kasvista ja hedel-mää ja muu osa lihoja, kalaa ja sisäelimiä. Lopullinen tarkkuus ja koostumus arvi-oidaan koirayksilöittäin, toinen koira hyödyntää eri ravintoaineet eri tavalla ja myös koiran ikä (pentu - aikuinen), aktiviteettitaso sekä mahdolliset allergiat vai-kuttavat ruokintaan.
Lihaisina luina koiralle voidaan antaa siipiä, broilerin/kalkkunan kauloja, härän häntiä, rustoluita, kylkirimpsuja jne. Ihanteellisinta lihainen luu on silloin, kun liha/luu –suhde on fifty fifty. Suhteen ei tarvitse kuitenkaan olla joka aterialla oi-kea, kunhan suhde tasoittuu pidemmällä aika välillä. Lihaisat luut ovat usein veri-siä tai niistä jää möhnää alustalle. Kätevä ratkaisu on opettaa koira syömään pie-nen maton, vahakankaan tai vaikka pyyhkeen päällä luunsa. Erillinen alusta on helppo heittää tarvittaessa pesuun. Koiran voi ruokkia myös ulkona tai pesuhuo-neessa.
Lähes kaikkia kasviksia voi käyttää kasvismössössä (ei sipulia tai tomaattia, maltil-lisesti pinaattia). Kasvikset ajetaan raakana lihamyllystä läpi. Kasvisten syöttämi-nen on hieman ristiriitaista, sanotaan, ettei koira pysty hyödyntämään kasviksia lainkaan vaikka se olisi miten pientä mössöä ja toisaalla neuvotaan että juuri mös-söstä koira saa jotain irti. Osa barffareista ei tästä syystä käytä paljoakaan tai ei ollenkaan kasviksia. Vaikka koira ei kasvismössöstä juuri mitään saisikaan irti, sen etuna voidaan pitää kuituominaisuutta. Kasvismössön määrää lisäämällä tai vä-hentämällä voidaan vaikuttaa koiran kakkojen kovuuteen tehokkaasti. Kasvismös-söön kannattaa käyttää muutamaa kasvista kerrallaan (vaihtelu eri satseissa) ja tehdä kerralla isompi satsi pakkaseen. Hedelmistä omena sopii kasvismössön ai-neeksi tai sitä voi antaa sellaisenaan niin kuin muitakin hedelmiä.
Useimmat koirat eivät koskekaan pelkkään kasvismössöön, sen vuoksi mössö annostellaan sekoitettuna lihatuotteisiin. Lihana käy kaikki mahdollinen liha, kaikki sisäelimet, kalat. Naudan maha (kuten myös omenaviinietikka) voi auttaa kasvis-ten sulattamisessa. Koirille tarkoitetut lihatuotteet on usein jauhettuja, joten nii-den sekoittaminen kasvismössöön on helppoa. Koiralle voi myös antaa sisäelimiä sellaisenaan, kokonaisina. Jotkut barffarit käyttävät hapanmaitotuotteita (maus-tamaton jugurtti, piimä) rauhoittamaan ja tasapainoittamaan koiran vatsantoi-mintaa.
Mutta luuthan ovat vaarallisia!
Jo äidinmaidossa suomalaiseen mieleen isketään ajatus, että koiralle ei saa mis-sään nimessä antaa linnunluita. Usein pääasiallisina lihaisina luina käytetään broi-lerin tai kanan siipiä, mikä jo pelkästään ajatuksena nostattaa monilla niskavillat pystyyn. Kananluita kuitenkin raakana annettuina pidetään kaikista parhaiten su-lavana luuna. Kanan salmonella-vaarasta kuulee myös usein. Suomessa koirille syötettävässä kanassa ja broilerissa on sama salmonella-riski kuin ihmisille tar-koitetuissa kanatuotteissa, nehän ovat samaa tavaraa. Normaali ruokahygienia koiran ruoan käsittelyssä riittää. Koiralle salmonellasta ei ole edes haittaa, sillä koiran suolisto on lyhyempi kuin ihmisen ja salmonella ei ilmeisesti ehdi koiran elimistössä aiheuttamaan mitään harmeja. BARF-koiran elimistö on myös vastus-tuskyvyltään erinomainen.
Jos koira syö nappulaa on aika pieni riski, että koira saa tukkeuman tai jokin puh-koo koiran suoliston. BARF-ruokintaan kuuluukin koiran syömisen tarkkailu ja kak-katutkimus on erittäin olennainen osa barffia. Vaikka se ensin alkuun kuulostaakin huvittavalta, niin koiran kakkoja seuraamalla valvotaan, miten ravinto sulaa ja onko uloste esimerkiksi liian kovaa. Näin ruokintaan voidaan tehdä tarpeellisia säätöjä ja myös mahdolliset tukkeumat havaitaan ajoissa. Tukkeumia ei pitäisi syntyä, mikäli koiran ravinto osataan koota oikein. Oman ongelmansa muodosta-vat sitten nämä ilmiömäiset ahmattikoirat, jotka eivät malta pureskella luita tar-peeksi hyvin. Ahmatteja varten siivet ja kurkkutorvet voi ajaa lihamyllystä läpi, jolloin ehkäistään liian isojen palasten syönti tehokkaasti. Raakaa luumursketta on myös ostettavissa. Rustojen syöttämistä ahmateille kannattaa harkita ja pureske-lutarpeen tyydyttämiseen voi tarjota turvallisempia luita esim sääriluuta, josta ei juurikaan lähde palasia.
Kenelle BARF sopii?
BARF sopii kaikille koirille. Ihmissuunnasta katsottuna BARF kuitenkin vaatii jotain. Ennen BARFin aloittamista on tehtävä itselleen selväksi ruokinnan perusteet. BAR-Filla voi ruokkia aivan pieleen, jos ei yhtään mieti tai tiedä, mitä koiralle antaa. Internet on oiva apu tiedonetsintään, barf vain hakusanaksi ja tietoa alkaa löytyä helposti. Ian Billinghurst on kirjoittanut BARFista useita selkeitä kirjoja, joista osa on suomennettukin. Pakastintila on melkeinpä ehdoton vaade barffistille. Pakasti-men avulla ruokavalikoiman pystyy pitämään laajana ja se mahdollistaa myös suuremmat ostoerät. Kasvismössöjä varten on tarpeen hankkia kunnollinen liha-mylly, jolla kovatkin kasvikset saa pieneksi.
Sekaruokaa?
Jos aikoo ruokkia koiransa BARFilla niin siihen kannattaa siirtyä kerralla. Huonoin vaihtoehto on syöttää sekä nappulaa että BARFia. Nappularuoka vaatii elimistöltä erilaisen käsittelyn kuin tuoreruoka ja nappulan läpimenoaika on huomattavasti pidempi kuin tuoreruoan. Sekaruokinnan näkyvin haittapuoli on ripuli, mikä tosin ei tule kaikille koirille. Ei niin näkyvä mutta vakavampi haitta on, ettei koiran eli-mistö pysty hyödyntämään kunnolla kummankaan ruokinnan etuja. On siis tehtä-vä päätös joko tai.
Seuraavassa osassa omia kokemuksia BARFista.
[ Sivun alkuun ]
[ Takaisin Jutut-sivulle ]
|
|
